Makaroonilaatikko

Makaroonilaatikko syntyy parhaiten ns. sarvimakarooneista. Ne ovat juuri niitä samoja makarooneja, joiden sisuksista spagetit kairataan oksaporalla pois, ja jotka sitten pilkotaan noin puolitoistasenttisiksi pätkiksi, taivutetaan Italiassa käsin kaareviksi ennen uunissa kuivaamista ja pussittamista.

Näitä makarooneja myydään monenlaisissa pusseissa. Yleensä pusseissa eikä niinkään ekologisemmissa pahvipakkauksissa. Tosin pahvintuotantokin nostaa ilmoille monta kysymysmerkkiä ja otsaryppyä sen valmistusprosessin kemikaalien ja vesimäärien osalta. Suo siellä, vetelä täällä. Makarooni ei tunnetusti saisi olla vetelä, vaan al dente.

On hyvä ostaa kilon pussi, koska siitä riittää makarooneja enemmän kuin puolen kilon pussista. Jotkut puhuvat että lähes tuplamäärä enemmän, mutta en ole varma, onko siitä tehty luotettavaa markkinatutkimusta.

Nämä makaroonit sitten keitetään. Koulukuntia on useita, mutta paras (jos kohta ei energiataloudellisin!) tapa on keittää makaroonit porisevana ilman kantta, ja lisätä kiehuvaan veteen pieni loraus öljyä sekä tujaus suolaa. Muotoiluguru ja tupakkamies Stefan Lindfors kehotti eräässä Strömsön jaksossa lisäämään keitinveteen myös kohaus sokeria, mutta itse en ole empiirisissä kenttäkokeissa havainnut lopputulemassa eroa teki niin tahi näin.

Voivat omat makunystyränikin olla jo lopussa? Joten perinteiseen tapaan: ei siitä haittakaan ole...

Samaan aikaan, kun keittää makaroonia, on hyvä paistaa jauheliha. Sitä saa olla kunnon paketillinen. Jauheliha on pätevää ainetta. Siihen jauhetaan kaikki, mikä lihatiskillä ei enää luonnostaan liiku ostoskoreihin, eikä jauhelihassa oikein mistään saa tämän jälkeen selvää otetta. Lihafirmoissa on kyllä eroja, sillä eräidenkin tuotteista hampaankoloihin jää kaikenlaista kalvoa ja jännettä ja muuta merkillistä ylijäämää. Kauppojen itse jauhamaa jauhelihaa en uskalla ostaa lainkaan.

Roima ropsaus suolaa jauhelihan joukkoon, ja maun mukaan paprikajauhetta ja mustapippurirouhetta ja valkosipulijauhetta ja muuta tuontapaista hyvää mieltä tuovaa. Jos jaksaa askarrella puristimien ja myllyjen ja sen sellaisten kanssa, niin niistäkin saa makua, mutta nuo valmiit maustepussit ovat lopputuloksen kannalta ihan yhtä hyvä juttu.

Paistovuokaa suositellaan voideltavaksi. Se käy hyvinkin kaapaisemalla talouspaperiin margariinipaketista nokare rasvaa ja levittämällä se saman tien vuoan reunuksiin. Kaipa sen voisi tehdä penslaamallakin, mutta silloin syntyy hankalaa tiskiä. Mikään ei ole inhottavampaa käsitiskiä kuin voinen pullasuti. Tässä talouspaperikuviossa pitää olla sikäli varovainen, että kukaan muu ei näe. Voi tulla kovaakin sanomista, koska paperista tunnetusti irtoaa nöyhtää ja kemikaaleja vuoan pohjalle, ja nämä sitten kulkeutuvat syödessä ihmiskehoon varastoituakseen sinne hamaan kadotukseen saakka.

Keitetyt makaroonit ja paistettu jauheliha laitetaan sikin sokin vuokaan. Voi ne asetella kerroksittainkin kuten lasagnessa, mutta maku ei siitä muutu yhtään. Eikä oikein ulkonäkökään.

Munamaito on aika etoava liemi, etenkin jos ei pidä munasta eikä maidosta, mutta ilmeisesti siinä on kuitenkin jokin taikavoima taikka sidosmerkitys? Joten seuraa siis kulhossa vatkausta ja sinne joukkoon vielä pari heilautusta valkopippuria jos niin haluaa. Äkkiä tulee kyllä liian pippurinen toosa, ja sitä ei sitten syö kukaan. Paitsi ruokavieraat väkisin isäntäväen hihitellessä hämillisenä servettiensä takana.

Meillä tehdään yleensä samantien parikin laatikollista syötävää.

Munamaito kaadetaan vuokaan ja sitten tarvitaan vielä mötikkä sinistä Emmentalia, jota raastetaan isommalla terällä puoli pakettia päälle. Joskus menee koko pakettikin. Kuorrutus on toki makuasia. Sananmukaisesti.

Uuniin kutakuinkin tunnin ajaksi. Ja sitten oitis syömään.

Itse en käytä ketsuppeja, mutta lapset jostakin syystä ajavat sitä runsain mitoin annoksen päälle hukaten ne kaikki makujutut, jotka itse ruoka sisältää.

Joskus väitetään, että laatikkoruuat maistuvat vielä paremmilta, kun ne seuraavana päivänä paistaa paistinpannulla. Se nyt on ihan höpöjuttua. Paistinpannulla eilisen laatikon kyllä saa äkkiä jälleen lämpöiseksi.

No niin, tässä makaroonilaatikko on kuitenkin kokenut täydellisen muodonmuutoksen ja joutunut pöyhittäväksi paistinpannulle.